Ihmisen luonto

Luonto sanalla on kaksoismerkitys. 

Luonnolla tarkoitetaan toisaalta luontoa ympärillämme, toisaalta se on oma sisäinen luontomme, sisäiset ominaisuutemme. Monille suomalaisille luonto, sen ensimmäisessä merkityksessä, on hyvin tärkeä asia. Ja tämä teema on toistunut viimeaikoina keskustellessani eri ihmisten kanssa. Luontoon mennään hiljentymään ja etsimään omaa itseään. Monet sanovat löytävänsä luonnosta jumalan. 

Luonnossa ilmenee jokin ihmistä suurempi voima, jonka edessä ihminen kokee oman pienuutensa, riippumatta siitä uskooko mihinkään korkeampaan voimaan vai ei. 

Luonto itsessään on "korkeampi voima". 

Luonto antaa elämälle järjestyksen ja tarkoituksen. Luonnossa ihminen hiljentyy, katselemaan, kuuntelemaan ja kokemaan. Toisaalta yhtä lailla kuin on inhimillistä ihmetellä luontoa, on myös pyrkiä muokkaamaan luontoa ja rakentamaan siitä ja siihen.

Luontoa ajatellaan usein villinä ja kesyttömänä ja ehkä tavallaan arvaamattomanakin. 

Filosofian historiassa on pohdittu "villin luonnon alkutilaan olevaa ihmistä", joka elää viettiensä ja tarpeidensa johdattamana, ilman korkeampaa tarkoitusta tai päämäärää, voidaankin siis ajatella, että ihmisenkin "luonto" on villi ja kesyttämätön ennen sivistystä ja kasvatusta. Inhimillisessä vuorovaikutuksessa ihmisten pahimmat särmät alkavat vähitellen hiottua ja ihmiset kasvattavat toinen toisiaan ja joskus myös itseään. 

Ihmisen oma luonto rauhoittuu, tasoittuu ja kehittyy. Luonnossa tapahtuu myös hioutumista ja muovautumista erilaisten voimien ottaessa yhteen. 

Tuuli, hiekka, vesi ja kasvillisuus muovaavat maata. Ihminen muokkaa luontoa kuitenkin jotain tarkoitusta varten ja useimmiten enemmän tai vähemmän suunnitelmallisesti. Aina inhimillinen toiminta ei välttämättä myöskään ole luonnolle hyväksi.

Mikä on ihmisen luonto? Onko luonne ja luonto sama asia? 

Jos mennään sanan merkityksessä lähemmäs yhteyttä luonnolliseen ympäristöön, niin voidaan ajatella, että ihmisenkin oma luonto on täynnä oppia ja oivallusta, niille, jotka hiljenevät sen ääreen. Ihmisen luontoon kuuluu pyrkimys löytää merkitys ulkoisen luonnon elementeille auringolle, kuulle, vuodenajoille, kasveille, eläimille ja kaikelle sille, mitä ympärillämme on. 

Itsensä ulkopuolisen luonnon tarkoituksia ja merkityksiä tutkimalla ihminen kehittää omaa luontoaan löytää yhteyksiä ulkoisen ja sisäisen luonnon välillä. 

Kuten ihminen muokkaa ulkoista luontoaan, hän voi muokata myös omaa sisäistä luontoaan. Samoin kuin ulkoista luontoa ihminen voi muokata omaa tai toisen ihmisen sisäistä luontoa sekä väkivaltaisesti tai vaihtoehtoisesti rakkaudellisesti. Jokainen meistä voi valita miten omaa luontoaan muokkaa.